Oli vuoden 1845 heinäkuun alkupuoli. Kesäinen luonto ja ihana Pitkälahti kimalteli kirkkaana ja peilityynenän. Malilan vanhan kauppakartanon pihassa säteilivät kastepisarat teeruusujen lehdillä ja sireenipensaat seisoivat leväten raskaan kukinnan jälkeen.
Mamma Strandman hääri keittiössä kahden apulaisen avustamana. Pitihän kahvi- ja ruokaleipien joutua valmiiksi kauppaan, jossa niitä myytiin puodin aukaisemisesta alkaen. ‘Kahvirikun’ kuntoon laitettuaan lähti Maria-rouva katsomaan ja hoitamaan verannalla kukkivia ruusujaan. Ne olivatkin rakkaudella ja huolella hoidettuja. Verannalla vallitsi paratiisin kaltainen rauha, jonka rikkoi silloin tällöin pääskysten sirkutus. Pääskysten pesiä oli verannan katon ja räystään alla vieri vieressä.
Verannalla istuva kauppias Strandman oli arvokkaan näköinen keski-ikäinen mies. Tällä hetkellä hän oli erikoisen hyvällä tuulella. “Marian vierasvalmistelut taitavat olla olla jo valmiit?” kysäisi hän vaimoltaan. “Johan toki” vastasi terhakka rouva.
Ikäänkuin vastaukseksi isännän kyselyyn asteli odotettu vieras maantien puoleisesta portista verannalle päin. Tulija oli itse J.V. Snellman. Kerrottuaan sydämelliset terveiset Kuopiosta vietiin hänet salin puolelle, Maria rouvan kuuluisaan kahvipöytään, jossa alkoi iloinen keskustelu.
Vieras kertoi viettäneensä muutaman päivän kauppias Roerangin perheessä lähellä Kuopiota. Perhe oli sukua hänelle äidin puolelta. “Tänne kauniille Rautalammille tulen taas niin mielelläni, sillä onhan minulla täällä paljon unohtumattomia muistoja. Muistot ovat kuitenkin hälvennettävä hetkeksi sillä vietän häitäni tulevan elokuun 18 päivänä. Toivon teidänkin, arvoisa kauppias, osallistuvan niihin vaimonne kanssa.”
“Kiitos vain kutsusta arvoisa rehtori. Morsiammenne voinee hyvin, mutta miten lienee Saima-neidon asiat? Sitähän kuulemani mukaan on ankarasti arvosteltu” lausui kauppias.
Rehtori Snelmanin hymyilevät kasvot kävivät vakaviksi ja hän vastasi: “Saimalle on pian saatava kasvattisisar.
‘Kallavess’ on tulevan lehteni nimi. Siinä julkaistaan myös kaunokirjallisia kertomuksia. Veli Lönnrot on muiden mukana luvannut sitä avustaa matkamuistelmillaan. Miten veli Augustin lehtiasiat ovat menestyneet? Meillä taitaa tuota lehtimiehen verta virrata suonissa, mutta eihän se ole ihmekään, sillä olemmehan hiukan sukuakin.”
Kauppias virkkoi laikillisesti: “Olenhan minä harrastanut siinä kahvin ja sokerin sivulla vähän lehtiasiaakin”.
“Kukin tahollamme me siis taomme ‘Suomen Sampoa’ “, virkkoi vielä kuuluisa vieras.
Kahvipöydästä noustuaan lähtivät katselemaan mamma Strandmanin kasvitarhaa, joka oli harvinainen harrastust niinä aikoina.
Kasvitarhasta palattuaan huomasi vieras päärakennuksen vieressä kasvavan mali-pensaan. “Tämänkö pensaan mukaan kotinne on nimitetty?” kysäisi hän.
“Niin” oli vastaus.
“Ettekö muuttaisi myös sukunimeänne Malilaksi?”
“Olen ajatellut sitä, mutta liittäisin siihen savolaisen -nen päätteen mielelläni mukaan.”
“Emmekö pitäisi pienet ristiäiset uuden nimenne johdosta?” kysyi Snellmann.
Mamma Strandmanin tullessa hakemaan vierasta ja miestään päivälliselle hämmästyi hän, kun Snellman juhlallisesti sanoi
“Saanen esitellä rouva Strandmanille miehenne - nykyisin kauppias Malisen.”
